Sorrun harvoin heräteostoksiin, mutta tämänaamuisella kauppareissulla käpäliini jäi Ihanan uusin numero eikä se lähtenyt irti, vaikka kuinka ravisteli. Se saa toimittaa sairaspäivän kaverin virkaa yhdessä kuuman teekupillisen kanssa. Toiminnallisena tyyppinä olen jo useampaan otteeseen viimeisen viikon aikana ehtinyt ärsyyntyä, kun mitään ei voi tehdä. Tekisi mieli käydä lenkillä, tehdä kunnon lihaskuntotreeni tai edes jorata tiskauksen aikana, mutta kun terkkaritäti sanoisi soo soo. Nyrpistän siis nenääni maailmalle ja tyydyn petissä rötköttämiseen (ihan kamala sana!). Onneksi ei kuitenkaan tarvitse rötköttää (!!!) ihan yksin.
Tämän kanssa viedään viimeisiä ennen kuin päästään pingottamaan. Sairastelu on vähän syönyt tekotahtia, mutta kyllä täällä aikaiseksi saadaan - hitaasti mutta varmasti.
Seuraavaksi jatkankin varmaan näitä pirtsakoita. Siskolle siinä tulossa kintaat ja putkisukat. Olen pitänyt näitä koulussa mukana, sillä ovat sopivan kompaktin kokoisia eestaas kuskattavaksi.
Kyllä tästä aletaan pikkuhilja tokenemaan, kunhan päästään astmalääkärille. "Eteenpäin!" sanoi mummo lumessa.
Kurjaa, että olet sairaana! Mä niiin tiedän ton tunteen, kun haluaisi tehdä vaikka mitä, muttei voi sairauden/kipujen takia. Mulla on parhaillaan kesän 3. flunssa menossa, alkaa vähän hermot mennä tähän kipeilyyn.
VastaaPoistaParempaa ensi viikkoa! :)
Juu, eiköhän tässä aleta olla hiljalleen voiton puolella. :)
PoistaEikä, sulla on ollut sitten astetta huonompi tuuri, varmasti menee hermot tuolla tahdilla! Nyt pistetään sormet ristiin, että tää lenssu laittaisi hetkeksi pisteen tuolle putkelle.
Kiitos, hyvää viikonalkua myös itsellesi! Paljon villaa (sekä päälle että puikoille) ja reippaalla otteella yrttiteetä nassuun niin kyllä tästä selvitään. :)