Because We Can

Tulipa vietettyä kesäkuussa 2011 Jompan ja parin muun kaverin kanssa kaunis sateinen päivä Helsingissä. Näitä hetkiä muistellaan nyt suurella lämmöllä ja biisien tahtiin fiilistellään sellaisella draivilla, että naapuritkin ovat varmasti tietoisia siitä, keiden perään tässä osoitteessa haikaillaan. Tämä video on minulle erityisen nostalginen (jos nostalgiasta voi puhua), koska siinä on kuvattu pätkä Helsingin keikasta suunnilleen minun perspektiivistäni. Itseasiassa kohdasta 1:20 eteenpäin on mahdollista todistaa videon vasemmassa reunassa tapahtuvaa epätoivoista huitomistani Jonin suuntaan, köh..
Miehen ilme on videolla syystäkin tuskainen, poloinen kun meni edellisen biisin aikana liukastumaan lavalla niin, että polvi hajosi. Keikan jälkeen hänet kiikutettiin leikkaukseen ja lääkärit sanoivat, että kiertue olisi tältä erää ohi. Mutta lälläslää, Jomppapa oli eri mieltä ja kiertue vedettiin loppuun asti. Samoin myös tämä kyseinen Helsingin reissu, josta me kaikki paikalla olleet voimme varmasti nostaa hänelle hattua. Vaikka toinen polvi hajosi, niin keikka vedettiin kovalla energialla loppuun - yhdellä jalalla heiluen.

Pojat päättivät ilahduttaa meikäläisiä mukavalla yllätyksellä, arvaattekos jo millä?

Arvoisat naapurit,

pidämme pienet illanistujaiset lähimmän ystäväpiirin kesken

sunnuntaina 26.5.2013 Ratinan rantatie 1:ssä.

Emme aio pahoitella takuuvarmaa häiriötä, vaan valituksenne kuullessamme toteamme:

HAVE A NICE DAY!

Kyllä, kotikaupungissa kajahtaa toukokuussa! Kuten pari vuotta sitten, tälläkin kertaa voin iloisin mielin pidellä käpälissäni Fan Club-lippua Golden Circleen ja toivoa hartaasti, että lavan catwalk-järjestelmä on kyhäilty samoin kuin mitä videolla on nähtävissä.
Keikkaan tuntuu tällä hetkellä olevan vielä kevyt ikuisuus, mutta odotus palkitaan aikanaan varmasti. Minulla tosin taitaa olla kuntoutuksen tukemisen työssäoppimisen näyttö seuraavana päivänä keikan jälkeen, mutta sehän on tietenkin vain järjestelykysymys...

Pientä makustelua siitä, mitä tuleman pitää.

Ystävät rakkaat, Ratinassa tavataan!

Ps. Kiitos niille kultakurkkuisille poikasille, joiden ääninäyte toistuu videon ääniraidalla erityisen vahvasti. En pysty katsomaan videota koskaan ilman kevyttä suunpielten nykimistä. (:

On sängyn päälle levitetty tilkkutäkki suuri...

Kuten aiemmin kävi ilmi, virkkauskokeiluni ei tuntunut lähtevän käyntiin kovinkaan mallikkaasti. Pyöritellessäni lankaa miten sattuu ajattelin kuitenkin, että tässäpä on se kauan kaivattu pidemmän kaavan käsityöhaaste - oppia virkkuun vaietut salat.
Noh, kului kaksi päivää, ja aloin kyhäillä kauan suunnittelemaani tilkkupeittoa varten ensimmäistä virkkuupalaa. Sitä ennen olin saanut aikaiseksi yhden napilla suljettavan pussukan tarkoitukseen x ja satunnaisia tilkkuja, jotka olin tehnyt puhtaasti harjoituksen pohjalta. Eipä se siis ollutkaan mikään maailmanluokan challenge. :/ Pääsin kuitenkin tavoitteeseeni, eli opin tuon minulle aiemmin kovin vieraan taidon.

Olen virkkaillut näitä sellaisella "silloin tällöin"-tahdilla ja tähän mennessä olen saanut aikaiseksi kahdeksan eri väristä yksilöä. Jo parin palan jälkeen tajusin, millainen työ minua odottaa, kun pääsen siihen kuuluisaan neuletöiden kohokohtaan, lankojen päättelemiseen. Jo pelkästään noissa kahdeksassa viattoman näköisessä neliössä kummittelee yhteensä 48 langanpätkää. Kun kuvitellaan tilkkujen määrä kymmenkertaiseksi, voidaan nopealla päässälaskulla todeta lopullinen määrä... Kovin innostava ajatus.

Tilkkujen lisäksi täällä on kyhäilty viime päivinä myös tällaista....

... Ja jonkin verran myös tällaista. Ihanan valaisevia kuvia, eikös?
Ensimmäinen todiste esittelee elämäni ensimmäistä pitsineuletyötä ja toisessa on nähtävissä vilaus eräästä ikuisuusprojektista, jota kohtaan en ole elämäni aikana tuntenut kovinkaan suurta lämpöä (syy siihen, että siitä tuli ikuisuusprojekti). Näistä lisää, tokkopa valmistuvat.

Eräs maailman meriä seilannut herrasmiehen tapainen ilmoitti vielä tahtovansa minulta tällaiset, tuommoisina sinisinä. Reippaana tyttönä kipaisin parin päivän päästä hakemaan lankaputiikista sinivihreää Jannea, joka odottaa nyt puikoille pääsyä. Ohje vaikuttaa ihan mukavalta vaihtelulta siinä mielessä, että olen aiemmin neulonut palmikkoa vain naisten neuleisiin.

Tällaista käsityörintamalla, jotain ajatuksenpoikasta olisi tarkoitus rustailla mahdollisesti lähiaikoina. Näissä merkeissä hyvää viikon alkua, Korppi kuittailee tältä erää.