Vaikeuksien kautta voittoon(ko?)

Niin se muutama kuukausi vaan hurahti lupaa kysymättä - huomenna suunnataan Ratinaan moikkaamaan New Jerseyn poikia! Tässä odotellessa ollaan saatu kokea taholta jos toiselta erinäisiä tunnekuohuja, mutta uskallan loppuviimein kuitenkin luvata loistavan keikan olevan tiedossa.


Ensimmäisenä kansaa (tai ainakin minua... ja montaa muuta) ravisutti kundien uusin levy...


Tutustun miespuoliseen henkilöön, joka vaikuttaa hurmaavan itsevarmalta todetessaan rohkeasti tekevänsä asioita, koska voi. Vielä pieni hymynväläytys loppuun, niin huh, jo alkaa tällä naisella olla kuumat paikat! Kyllä, kiedon ihan mielelläni käteni ympärillesi! (Because We Can)

Hän kertoo, että pysyy kanssani, kun kaikki toivo on mennyt eivätkä muut enää usko minuun. Okei, en ole romantikkojen perään, mutta siedän tämän yhden virhelyönnin.. (I'm With You)

Myönnän, että hän on ihan hyvä rohkaisemaan muita, mutta toisinaan tuntuu, että häneltä katkeaa ajatus pahasti kesken kaiken. "Kuka seisoo rauhattoman, yksinäisen, masentuneen ja nälkäisen takana? Syytettä annettessa minä kuuntelen sinua... Nouse ylös ja ole ylpeä... Entäs nyt?" (What About Now)

Sitten käyn rakastajani luona ja huomaan nurkkien olevan väärällään minusta maalattuja kuvia, miekkonen hehkuttaa tuntevansa olonsa Picassoksi ja että minä olen hänen mestariteoksensa. Tämä alkaa käydä aika psykedeeliseksi...? (Pictures of You)

Voi jumalauta, nyt se puhuu kielikuvilla ja huutaa aamenta lattialla aktin jälkeen! Thanks, buddy! I've had enough! (Amen)


Mikäli levy ei ole ennestään tuttu ja haluat saada ajatuksestani paremmin kiinni, kaikkien biisien sanoitukset löytyvät levyllä olevassa järjestyksessä täältä. Tämä ensireaktiotani kuvaama tarina loppuu samaan kohtaan kuin levynkuunteluni ensimmäisellä kerralla...


Seuraavaksi meille tuotiin tarjottimella draamantäyteisiä uutisia. Bändin kitaristi Richie Sambora ilmoitti, ettei aio osallistua kiertueelle. Puhuttiin bändin sisäisistä ristiriidoista. No niin, hienoa pojat... Tarvitsetteko tampooneita?
Sambora kuitenkin nähtiin kiertueen huhtikuun keikoilla. Ehkä toivoa ei ole menetetty?
No olihan se. Mies pisti pillit pussiin heti toukokuun alussa. Täytyy kyllä myöntää, ettei hänellä ole viime vuosina ollut helppoa ja mikäli lopettamisen osasyynä oli loppuun palaminen (niin kuin pikkulinnut kertoivat), ymmärrän täysin ja toivon oikein paljon voimia!

Jon kommentoi Samboran lähtöä ja sen lopullisuutta toteamalla, että se on täysin Samboran omissa käsissä. Seuraavalla keikalla kitaristin lähdön jälkeen Jon oli ollut todella nuutunut eikä millään meinannut jaksaa vetää loppuun saakka. Näytös oli paikallaolleiden mukaan ollut huonompi kuin vuoden 2008 suomen keikka. Kauhistuksen kanahäkki, joudummeko nyt näkemään Tampereellakin musertuneen Jonin ja lässähtäneen keikkafiiliksen?

Ei hätää! Miesparka olikin kärsinyt vain siitepölyallergian oireista eikä ääni meinannut kestää. Toisinaan sitä unohtuu, että nämäkin suurnimet ovat lopulta vain ihmisiä. Münchenin keikalla meininki olikin taas ollut toisenlainen ja draivia löytyi vaikka muille jaettavaksi. Pojat olivat luikauttaneet yli kolmen tunnin keikan ja tunnelma oli ollut huipussaan.

Paljon on ehtinyt tapahtua ja vähän väliä ollaan saatu jännittää, kuinka mahtaa käydä. Nyt viime hetkellä olen kuitenkin innoissani ja todella luottavaisin mielin lähdössä huomenna aamukuudelta liikenteeseen (täytyyhän sitä varmistaa, että saadaan hyvät paikat).

Jälkiterveisiä tiedossa oletettavasti kuvien muodossa keikan jälkeen (kadehtikaa)!

Sitä, tätä ja tota

"I look like I'm death but when you look at me I am still alive..."
Niin, että ei muuta kuin että hengissä ollaan.
Atto-jakso takana (vihdoin!), mukavan rento ammattiainejakso edessä ja kaikenlaista häppeninkiä ollut kiireyttämässä aikataulua. Hankin muutama viikko sitten salikortin, mitä en ole kyllä hetkeäkään katunut - kaiken myllerryksen keskellä on ollut terapisoivaa päästä nollaamaan ajatukset hetkeksi ja tankkaamaan lisäenergiaa (ja hommaamaan aika-ajoin lievästi kipeät lihakset).

Jovin poikien uusin plakaatti tuli myyntiin ja täytyy sanoa, että se oli hämmentävää kuultavaa. Levyn ensimmäinen biisi oli täälläkin esittelyssä edellisessä postauksessa ja omaan korvaani se kuulosti ihan lupaavalta alulta. Kyseisen biisin kaverina levyltä kuitenkin löytyi 11 slovaria. Olin eilen ehtoolla istumassa iltaa äitini luona ja kun hän laittoi levyn taustalle soimaan, hänen työkaverinsa ei uskonut kyseessä olevan Bon Jovi. Jätkät hei, mitä helvettiä?

Keikalla emme siis tule juurikaan kuulemaan bändin uutta tuotantoa, vaan pääsemme fiilistelemään vanhojen tuttujen soundien tahtiin. Sitä vain miettii pienessä mielessään, miksi täytyy puskea pihalle tuollaista kaupallista lässynläätä. Ehkä se toimii Jenkeissä, mutta entäs me muut?

Mietin muutama päivä sitten hyvän ystäväni seurassa, olenko kovin yksitoikkoinen, kun en pysty kunnolla keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Usein eksyn netissä sellaisten supermammojen blogeihin, etten voi kuin ihmetellä, miten he ehtivät touhuamaan joka päivä vaikkas ja mitä ja olla hirmuisen aktiivisia k-a-i-k-e-s-s-a. Jos minulle iskee kirjojenahmimiskausi, en saa neulonnan saralla mitään aikaiseksi ja jos pidän kiinni hyvin alkaneesta salirytmistäni, hädin tuskin muistan kahta ensimmäisenä mainittua. Ystävälleni tyypilliseen tapaan sain lyhyen, mutta kaikenkattavan vastauksen: "Et". Naisten sanotaan pystyvän tekemään useampaa asiaa samaan aikaan, joten olisin kiinnostunut tietämään omat estropitoisuuteni. Tänään päätin kuitenkin jättää   suunnittelemani salitreenin väliin ja pitää sen sijaan pyjamapäivän pyhittäen sen kirjojen lukemiselle. Vieroitusoireet ilmeisesti pääsivät purkautumaan, kun nyt on jo päivän toinen kirja kierroksessa. Kai näiden kaikkien välille pitäisi löytää jonkun sortin balanssi.

Kävin katsomassa perjantaina Cloud Atlaksen, mutta pääsi käymään sellainen jännä juttu, että otin siinä muutaman tunnin aikana parit iltapäikkärit. Mielipidettä elokuvasta on siis vähän hankala mennä sanomaan, mutta sen perusteella mitä ehdin näkemään voin todeta, että kyseessä on varmasti upea leffa - jos sen jaksaa katsoa. :D Kyse ei siis ole siitä, etteikö se olisi ollut kiinnostava, mutta säännöllisen liikuntarytmin avulla olen saanut palauteltua unirytmiäni entiselleen ja kesken kaiken kroppa ilmoitti nukkumaanmenoajan olevan käsillä.

Näissä merkeissä kohti uutta viikkoa, adios!

Because We Can

Tulipa vietettyä kesäkuussa 2011 Jompan ja parin muun kaverin kanssa kaunis sateinen päivä Helsingissä. Näitä hetkiä muistellaan nyt suurella lämmöllä ja biisien tahtiin fiilistellään sellaisella draivilla, että naapuritkin ovat varmasti tietoisia siitä, keiden perään tässä osoitteessa haikaillaan. Tämä video on minulle erityisen nostalginen (jos nostalgiasta voi puhua), koska siinä on kuvattu pätkä Helsingin keikasta suunnilleen minun perspektiivistäni. Itseasiassa kohdasta 1:20 eteenpäin on mahdollista todistaa videon vasemmassa reunassa tapahtuvaa epätoivoista huitomistani Jonin suuntaan, köh..
Miehen ilme on videolla syystäkin tuskainen, poloinen kun meni edellisen biisin aikana liukastumaan lavalla niin, että polvi hajosi. Keikan jälkeen hänet kiikutettiin leikkaukseen ja lääkärit sanoivat, että kiertue olisi tältä erää ohi. Mutta lälläslää, Jomppapa oli eri mieltä ja kiertue vedettiin loppuun asti. Samoin myös tämä kyseinen Helsingin reissu, josta me kaikki paikalla olleet voimme varmasti nostaa hänelle hattua. Vaikka toinen polvi hajosi, niin keikka vedettiin kovalla energialla loppuun - yhdellä jalalla heiluen.

Pojat päättivät ilahduttaa meikäläisiä mukavalla yllätyksellä, arvaattekos jo millä?

Arvoisat naapurit,

pidämme pienet illanistujaiset lähimmän ystäväpiirin kesken

sunnuntaina 26.5.2013 Ratinan rantatie 1:ssä.

Emme aio pahoitella takuuvarmaa häiriötä, vaan valituksenne kuullessamme toteamme:

HAVE A NICE DAY!

Kyllä, kotikaupungissa kajahtaa toukokuussa! Kuten pari vuotta sitten, tälläkin kertaa voin iloisin mielin pidellä käpälissäni Fan Club-lippua Golden Circleen ja toivoa hartaasti, että lavan catwalk-järjestelmä on kyhäilty samoin kuin mitä videolla on nähtävissä.
Keikkaan tuntuu tällä hetkellä olevan vielä kevyt ikuisuus, mutta odotus palkitaan aikanaan varmasti. Minulla tosin taitaa olla kuntoutuksen tukemisen työssäoppimisen näyttö seuraavana päivänä keikan jälkeen, mutta sehän on tietenkin vain järjestelykysymys...

Pientä makustelua siitä, mitä tuleman pitää.

Ystävät rakkaat, Ratinassa tavataan!

Ps. Kiitos niille kultakurkkuisille poikasille, joiden ääninäyte toistuu videon ääniraidalla erityisen vahvasti. En pysty katsomaan videota koskaan ilman kevyttä suunpielten nykimistä. (: