Ainutlaatuinen

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen










Päätin ilahduttaa rakasta ystävääni neulomalla hänelle villasukat hänen tämänhetkistä stressiään kompensoimaan. Tai no oikeastaan aloin neuloa niitä jo aikaisemmin, mutta nyt sain äkkimotivaation tehdä ne valmiiksi tämän päivän tapaamiseemme. Yllätys oli hänen reaktiostaan päätellen mieleinen ja kinttujenlämmittimien ulkonäkökin sai osakseen paljon positiivista huomiota. Kelpasi, toisinsanoen. Ja hyvä niin, sillä  1. nämä olivat ensimmäiset pitsineulesukkani ja 2. pingottamisongelma meinasi saada minulta sormen suuhun ja 3. kun viimein sain sen ratkaistua, sukkien kuivuminen vei "aurinkoisella ja lämpimän kesäisellä" säällä sen verran aikaa, että viimeisillä minuuteilla ennen bussin lähtöä päättelin langanpätkiä kauhealla höökillä (ja juoksin bussiin kaatosateessa).

Hätävarasukkaplokkini olivat tosiaan tämmöiset. Mutta eipä voi alkaa vinoilla, ajoivat meinaan asiansa juuri niinkuin pitikin!

Täytyy sanoa, että pingottamisen vaiva kannatti. Pitsistä tuli tasaisempaa ja kauniimman näköistä ja neulepinta muutenkin tasottui. Neulomisen aikana minua nimittäin harmitti, kun lanka oli kovin kierteistä ja silmukat olivat neulottuina hassun vänkyröitä.

Halusin kuvata sukat omistajansa jalassa. Yhteistuumin porhalsimme kauppahalliin ja sopivan penkin löydettyämme pistimme kuvaukset pystyyn. Saimme kieltämättä huomiota osaksemme, mutta naureskelimme vain, että kyllä nämä tytöt osaa ja pystyy. :)

Sukkiin on käytetty vaaleaa, vihertävänkirjavaa Fabelia, 2,5 mm bambupuikoilla tikuttelin. Ohje pitsineuleeseen löytyy Hepsin blogista. Varret ovat muuten samanmittaiset, en vaan näköjään kuvatessa ymmärtänyt pyytää nykäisemään toista vartta suoremmaksi.

Kaikenkaikkiaan olen lopputulokseen tyytyväinen. Etenkin siihen hymyyn, minkä sain sukat ojentaessani. (:



Loppuillan aionkin sitten nauttia näistä ihanista.