Tänään tarkoituksenani oli askarrella paskarrella, mutta päädyinkin tekemään visiitin keskustan kirppikselle. Olen aikas innoissani siitä, mitä tänään löysin ja päätin niiden lisäksi laittaa esittelyyn myös pari viime kerran löytöä.
Tämän vanhanaikaista tyyliä noudattavan, vessaan/kylppäriin sopivan naulakon löysin Radiokirppikseltä. Hintaa sillä oli pari euroa. Isäpapalla taitaa olla kaksi samanlaista yksilöä omassa vessassaan, mutta hän löysi ne aikoinaan jostain sisustusputiikista (ettei vain olisi ollut Pajutila?).
Tästä löydöstä olen (sattuneista syistä) erityisen innoissani! Tämä koskematon vyyhti vaaleanharmaata Cascade 220:tä lymysi orpona pahvilaatikossa erään Radiokirppiksen pöydän alla. Vilkaisin hintaa ja ostopäätös oli selvä: vyyhdille oli määritelty hinnaksi kaksi euroa! Cascade on kuulunut niihin ehdottomiin "must to try"-lankoihin, mutta se ei lankakauppareissuilla ole vielä mahtunut budjettiini. Nyt pääsen kokeilemaan pilkkahintaan, mikä se on lankojaan.
Tykkään purkeista. Purkit on kivoja. Etenkin hienot purkit. Tämä on hieno purkki.
Liptonin metallinen Darjeeling-teetä sisältänyt purnukka on maan mainio kaveri jo ennestään omistamalleni, samanlaiselle English Afternoon-teepurkille. Löysin tämän yksilön tänään Kyttälän kirppikseltä 1,5 eurolla. Vielä muutama lisää, niin nämä saa jonnekin hauskemmin esille.
Pieni bibliopaattini hyppii riemusta. Margaret Mitchellin Tuulen viemää-teoksen molemmat osat löytyivät myös Kyttälän kirppikseltä. Ensimmäisellä osalla oli hintaa 8 euroa ja toisella 6 euroa. Meinasin ratketa liitoksistani kurkatessani kirjojen painotietoja, nämä aarteet ovat nimittäin vuoden 1942 painoksia.
Katsoimme kirjojen pohjalta kuvatun filmatisoinnin ystäväni kanssa joitakin vuosia sitten. Se neljän tunnin periodi on yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Koko elokuvan ajan Rhett jahtaa ehkä maailman tyhmintä, ärsyttävintä ja epätasapainoisinta naista - Scarlettia. Scarlett puolestaan juoksee vikisten toisen miehen perässä, joka on niin fiksu, että haistattaa pitkät koko muijalle. Leffan viimeisellä minuutilla Rhettillä palaa päreet ja hän ilmoittaa, ettei häntä jaksa enää kiinnostaa. Kun Rhett lampsii pois, Scarlett jää möllöttämään hölmönä hänen peräänsä ja toteaa, että tämä mies onkin hänen elämänsä SUUUUUUURI RAKKAUS ja päättää lähteä hänen peräänsä. The End. Bitch Please!
Silmiä särkevä elokuva ei kuitenkaan tarkoita, että alkuperäisteos olisi täyttä kuraa. En ole liiemmin romantiikan ystävä, mutta ei kai tämä teos olisi ihan muuten vain noussut maailmankuuluksi klassikoksi. Aion lukea kirjat joskus tulevaisuudessa ja vaikka ne eivät kirjamakuani miellyttäisikään, ne ovat joka tapauksessa merkittäviä löytöjä. Voin ylpeänä sanoa niiden kuuluvan kokoelmaani.
Lupaamani keikkapostaus ilmestyy tänne heti, kun toivun keikkakrapulasta ja saan siirrettyä kuvat keikkakamerasta koneelle.
Tulin miettineeksi, pitäisikö minun tehdä oma blogi käsitöille ja muille kotoilujutuille, ja jatkaa täällä muiden pulinoiden rustailua. Mielipiteitä, aivoituksia, ideoita?
Hyvää viikonalkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti