Modattuja sisäkelpoisia

Ihastuin Jonna Hietalan sisäkelpoisen pipon ohjeeseen heti. Kuulun nimittäin siihen ikipipottajakansaan, joka mieluummin vetää sisälläkin myssyn päähän kuin mallaa hiustensa kanssa puoli ikuisuutta. Ja koska pipo ON asuste. Yleensä se pelastava.

Koukkasin Kerästä heti kahden väristä Lang Novenaa, harmaata ja petroolista. Novena oli minulle uusi tuttavuus lankojen saralla, ja tykästyin siihenkin heti. Niin pehmoista, kevyttä ja ilmavaa.

Kun olin aikani tikutellut ensimmäistä yksilöä, huomasin siitä tulevan jotenkin hermeettisen kokoinen, ryhdyin purkuhommiin ja seuraavalla yrityksellä vähensin silmukoita aika reippaasti. Näillä eväillä jatkoin tyytyväisenä loppukavennuksiin asti. Kavennussilmukoiden viereiset silmukat nimittäin lähtivät jostain syystä leviämään kuin elanto, ja jälleen oltiin sormi suussa. Päätin purkaa kavennuksenalun, tikuttaa suoraa pötköä vielä piirun verran ja päätellä kaikki silmukat kaventamatta.

Kannatti, sillä tuli hianoja. Ovat olleet vuoronperään päässä, vaikka hiukset olisivatkin olleet ihan hyvin. Kiskaistessani toisen pipoista ensimmäistä kertaa päähäni kouluun, ystäväiseni/luokkalaiseni ilmoitti, että voisi mahdollisesti haluta myöhästyneeksi joululahjaksi samanlaisen mahtimyssyn. Siispä suuntasimme yhdessä nokkamme kohti Kerää, josta T valitsi omaan sisäkelpoiseensa jännää violetihtavan ruskeaa. Voisin tehdä samasta väristä itsellekin.