Lupiinimaista

Toissajoulun lahja itselleni oli 160g vyyhti Pirtin Kehräämön karstalankaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siitä piti tulla tällainen ja aloitinkin huivin tikuttelun kahteen otteeseen, joista kumpikin päätyi purkuun. Kun ei miellyttänyt. Jokin mättäsi. Plah. Lanka jäähylle.

Onhan tuo tulppaanihuivi toki kaunis ja näyttävä, mutta tajusin, ettei sen kuulu lämmittää minun kaulaani. Tämmöisen simppelistä tykkäävän. Ja lankani on kaiken päälle niin oivallista sorttia, että se tekee väriensä puolesta kaiken työn. Päädyinkin itseni kanssa yksissä tuumin neulomaan siitä henkäyksenkepeän ja helpon kolmiohuivin, jonka ohje löytyy Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta. Nyt on kantaja tyytyväinen.

Käytännössä sain tuhottua huiviin koko kerän, 5,5 mm pyöröillä posotin menemään. Ohje on niin helppo, että tämä oli ihan paras autoneule, kun jouluna reissasimme ympäri ämpäri. Vaikka säkkipimeä iski jo lähestulkoon lounasaikaan, tämän tikuttaminen sujui, sillä työtä ei tarvinnut seurata ollenkaan. Sen kun teki vain. Olen jo rampannut Kauppahallissa stalkkaamassa Pirtin Kehräämön lankojen tämänhetkistä värivalikoimaa, näitä tulee suollettua puikoilta varmasti useampi.

Alkuun mietin, kuinka hyvää kaveria ronski karstalanka on herkänpuoleisen hipiäni kanssa, mutta pingotuksen jälkeen lanka pehmeni kummasti eikä ongelmia ole ilmennyt. Mittaa huiville kertyi 160x65cm.

Eipä tästä voi sen kummempia todeta, kuin että mahtilämmitin.

Kiitokset kuvausavusta kuuluvat ystävälleni T:lle!