A little things and a little more romance

Tänään tarkoituksenani oli askarrella paskarrella, mutta päädyinkin tekemään visiitin keskustan kirppikselle. Olen aikas innoissani siitä, mitä tänään löysin ja päätin niiden lisäksi laittaa esittelyyn myös pari viime kerran löytöä.

Tämän vanhanaikaista tyyliä noudattavan, vessaan/kylppäriin sopivan naulakon löysin Radiokirppikseltä. Hintaa sillä oli pari euroa. Isäpapalla taitaa olla kaksi samanlaista yksilöä omassa vessassaan, mutta hän löysi ne aikoinaan jostain sisustusputiikista (ettei vain olisi ollut Pajutila?).

Tästä löydöstä olen (sattuneista syistä) erityisen innoissani! Tämä koskematon vyyhti vaaleanharmaata Cascade 220:tä lymysi orpona pahvilaatikossa erään Radiokirppiksen pöydän alla. Vilkaisin hintaa ja ostopäätös oli selvä: vyyhdille oli määritelty hinnaksi kaksi euroa! Cascade on kuulunut niihin ehdottomiin "must to try"-lankoihin, mutta se ei lankakauppareissuilla ole vielä mahtunut budjettiini. Nyt pääsen kokeilemaan pilkkahintaan, mikä se on lankojaan.

Tykkään purkeista. Purkit on kivoja. Etenkin hienot purkit. Tämä on hieno purkki.
Liptonin metallinen Darjeeling-teetä sisältänyt purnukka on maan mainio kaveri jo ennestään omistamalleni, samanlaiselle English Afternoon-teepurkille. Löysin tämän yksilön tänään Kyttälän kirppikseltä 1,5 eurolla. Vielä muutama lisää, niin nämä saa jonnekin hauskemmin esille.

Pieni bibliopaattini hyppii riemusta. Margaret Mitchellin Tuulen viemää-teoksen molemmat osat löytyivät myös Kyttälän kirppikseltä. Ensimmäisellä osalla oli hintaa 8 euroa ja toisella 6 euroa. Meinasin ratketa liitoksistani kurkatessani kirjojen painotietoja, nämä aarteet ovat nimittäin vuoden 1942 painoksia.

Katsoimme kirjojen pohjalta kuvatun filmatisoinnin ystäväni kanssa joitakin vuosia sitten. Se neljän tunnin periodi on yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Koko elokuvan ajan Rhett jahtaa ehkä maailman tyhmintä, ärsyttävintä ja epätasapainoisinta naista - Scarlettia. Scarlett puolestaan juoksee vikisten toisen miehen perässä, joka on niin fiksu, että haistattaa pitkät koko muijalle. Leffan viimeisellä minuutilla Rhettillä palaa päreet ja hän ilmoittaa, ettei häntä jaksa enää kiinnostaa. Kun Rhett lampsii pois, Scarlett jää möllöttämään hölmönä hänen peräänsä ja toteaa, että tämä mies onkin hänen elämänsä SUUUUUUURI RAKKAUS ja päättää lähteä hänen peräänsä. The End. Bitch Please!

Silmiä särkevä elokuva ei kuitenkaan tarkoita, että alkuperäisteos olisi täyttä kuraa. En ole liiemmin romantiikan ystävä, mutta ei kai tämä teos olisi ihan muuten vain noussut maailmankuuluksi klassikoksi. Aion lukea kirjat joskus tulevaisuudessa ja vaikka ne eivät kirjamakuani miellyttäisikään, ne ovat joka tapauksessa merkittäviä löytöjä. Voin ylpeänä sanoa niiden kuuluvan kokoelmaani.

Lupaamani keikkapostaus ilmestyy tänne heti, kun toivun keikkakrapulasta ja saan siirrettyä kuvat keikkakamerasta koneelle.

Tulin miettineeksi, pitäisikö minun tehdä oma blogi käsitöille ja muille kotoilujutuille, ja jatkaa täällä muiden pulinoiden rustailua. Mielipiteitä, aivoituksia, ideoita?

Hyvää viikonalkua kaikille!

Vaikeuksien kautta voittoon(ko?)

Niin se muutama kuukausi vaan hurahti lupaa kysymättä - huomenna suunnataan Ratinaan moikkaamaan New Jerseyn poikia! Tässä odotellessa ollaan saatu kokea taholta jos toiselta erinäisiä tunnekuohuja, mutta uskallan loppuviimein kuitenkin luvata loistavan keikan olevan tiedossa.


Ensimmäisenä kansaa (tai ainakin minua... ja montaa muuta) ravisutti kundien uusin levy...


Tutustun miespuoliseen henkilöön, joka vaikuttaa hurmaavan itsevarmalta todetessaan rohkeasti tekevänsä asioita, koska voi. Vielä pieni hymynväläytys loppuun, niin huh, jo alkaa tällä naisella olla kuumat paikat! Kyllä, kiedon ihan mielelläni käteni ympärillesi! (Because We Can)

Hän kertoo, että pysyy kanssani, kun kaikki toivo on mennyt eivätkä muut enää usko minuun. Okei, en ole romantikkojen perään, mutta siedän tämän yhden virhelyönnin.. (I'm With You)

Myönnän, että hän on ihan hyvä rohkaisemaan muita, mutta toisinaan tuntuu, että häneltä katkeaa ajatus pahasti kesken kaiken. "Kuka seisoo rauhattoman, yksinäisen, masentuneen ja nälkäisen takana? Syytettä annettessa minä kuuntelen sinua... Nouse ylös ja ole ylpeä... Entäs nyt?" (What About Now)

Sitten käyn rakastajani luona ja huomaan nurkkien olevan väärällään minusta maalattuja kuvia, miekkonen hehkuttaa tuntevansa olonsa Picassoksi ja että minä olen hänen mestariteoksensa. Tämä alkaa käydä aika psykedeeliseksi...? (Pictures of You)

Voi jumalauta, nyt se puhuu kielikuvilla ja huutaa aamenta lattialla aktin jälkeen! Thanks, buddy! I've had enough! (Amen)


Mikäli levy ei ole ennestään tuttu ja haluat saada ajatuksestani paremmin kiinni, kaikkien biisien sanoitukset löytyvät levyllä olevassa järjestyksessä täältä. Tämä ensireaktiotani kuvaama tarina loppuu samaan kohtaan kuin levynkuunteluni ensimmäisellä kerralla...


Seuraavaksi meille tuotiin tarjottimella draamantäyteisiä uutisia. Bändin kitaristi Richie Sambora ilmoitti, ettei aio osallistua kiertueelle. Puhuttiin bändin sisäisistä ristiriidoista. No niin, hienoa pojat... Tarvitsetteko tampooneita?
Sambora kuitenkin nähtiin kiertueen huhtikuun keikoilla. Ehkä toivoa ei ole menetetty?
No olihan se. Mies pisti pillit pussiin heti toukokuun alussa. Täytyy kyllä myöntää, ettei hänellä ole viime vuosina ollut helppoa ja mikäli lopettamisen osasyynä oli loppuun palaminen (niin kuin pikkulinnut kertoivat), ymmärrän täysin ja toivon oikein paljon voimia!

Jon kommentoi Samboran lähtöä ja sen lopullisuutta toteamalla, että se on täysin Samboran omissa käsissä. Seuraavalla keikalla kitaristin lähdön jälkeen Jon oli ollut todella nuutunut eikä millään meinannut jaksaa vetää loppuun saakka. Näytös oli paikallaolleiden mukaan ollut huonompi kuin vuoden 2008 suomen keikka. Kauhistuksen kanahäkki, joudummeko nyt näkemään Tampereellakin musertuneen Jonin ja lässähtäneen keikkafiiliksen?

Ei hätää! Miesparka olikin kärsinyt vain siitepölyallergian oireista eikä ääni meinannut kestää. Toisinaan sitä unohtuu, että nämäkin suurnimet ovat lopulta vain ihmisiä. Münchenin keikalla meininki olikin taas ollut toisenlainen ja draivia löytyi vaikka muille jaettavaksi. Pojat olivat luikauttaneet yli kolmen tunnin keikan ja tunnelma oli ollut huipussaan.

Paljon on ehtinyt tapahtua ja vähän väliä ollaan saatu jännittää, kuinka mahtaa käydä. Nyt viime hetkellä olen kuitenkin innoissani ja todella luottavaisin mielin lähdössä huomenna aamukuudelta liikenteeseen (täytyyhän sitä varmistaa, että saadaan hyvät paikat).

Jälkiterveisiä tiedossa oletettavasti kuvien muodossa keikan jälkeen (kadehtikaa)!

Kiekuraa, räsymattoja ja taikapalloja

Näiltä kaveruksilta puuttuu vielä parit, joten päätin ottaa niistä yhteiskuvan. Kiekura (vas.) on neulottu 2,5 mm bambupuikoilla DROPS Delightista ja Räsymatto puolestaan violetinkirjavasta Fabelista. Kiekuran neuloin tapani mukaan kärjestä, mutta Räsymaton kohdalla palasin jokseenkin nostalgisiin tunnelmiin käyttämällä varsialoitusta.

Tämä pipo syntyi Zauberballin "jämästä", joka minulle jäi nurkkiin pyörimään neulottuani kerästä ensin sukat. Piponkin jälkeen kerästä on vielä jäljellä pienehkö nöttönen, jonka voin tyytyväisenä pyöritellä jämäkeräni jatkoksi. Päänlämmitin on neulottu 2,5 mm bambupuikoilla, reunassa on muutaman sentin resori ja muuten tikuteltu ihan vain sileää neuletta. En ole vielä sisäistänyt sitä, että näihin hommiin kävisi hyvin myös ne pyöröpuikoiksi kutsutut kapistukset.



Minullahan olisi toki kuvattavaksi mm. parittomia lapasia (kuten huomaa, saan nykyään näistä parin vaativista töistä vain toisen kerrallaan valmiiksi), mutta ajattelin jättää ne tällä kertaa kuvaamatta jo pelkästään päästääkseni mallini vähän helpommalla. Hän näytti tarpeeksi tympeältä joutuessaan kiskomaan kesäkuumalla pipon päähän ja villasukat korkkareihinsa. :D