Tämäkin päänlämmitin kuuluu niihin prokkiksiin, joiden kuvaaminen on ollut rästissä. Pipo valmistui jo keväällä, sen ensimmäisen lämpöaallon aikaan, ja päätyikin odottelemaan tulevan syksyn viimoja. Pikkuhiljaa alkaa olla se aika, jolloin tämäkin villaisa voisi päästä täyttämään tehtävänsä.
Pipo kumoaa kaikki väitteet neulomisen hankaluudesta. Siinä on tikuteltu sileää suljettua neuletta 2,5 mm pyöröillä ensin pari senttiä, jonka jälkeen on tehty yksi nurja kerros hillitsemään hiukan reunan rullautumista (ohuesta langasta tehty pipo kun tuntui rullailevan melko holtittomasti). Sitten sileän neulomista on jatkettu, kunnes haluttu mitta on saavutettu, ja silmukat on poimittu päättelylangalle ilman kavennuskerroksia ja pää on vedetty umpeen. How easy is that?
Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta pipo näyttää oikein hyvältä. Tai no, ehkä juuri siksi. Lankana edustaa mitä mainioin Isagerin Peruvian Highland Wool, värissä Curry. Menekiksi arvioisin n. 70-75 grammaa. Lanka on aika mahtavaa ja neuletuntuma on hyvä. Mistään ihan pehmeimmästä päästähän se ei ole, mutta sopivan rouhea villantuntu onkin oikeastaan siinä ihan mukava ominaisuus.
Kaikessa aivottomuudessaan tämä oli ihan paras kaverini kevään oppitunneilla, kun piti malttaa istua hiljaa paikallaan ja kuunnella luentoa. Se ei nimittäin ole minulle mikään itsestäänselvän helppo missio, kun olen niin tekeväinen luonto. Kutilus onkin paras mahdollinen opiskelukaveri teoriatunneille, sillä siihen saa purettua pakottavan tekemisentarpeen ja lopun huomion taas keskitettyä olennaiseen. Täytyneekin varailla jo kasa lankoja ja ideoita valmiiksi odottelemaan tammikuuta, jolloin opintojen seuraava teoriakokonaisuus alkaa.
Edit 10.9.2014
Ilmeisesti minulla on tekstiä kirjoittaessa ollut varsinainen tyhjäpääfiilis, sillä mielsin kyseisen Isager-kerän jostain syystä 100 gramman keräksi. Joten, pipon langanmenekki oli kokonaisuudessaan n. 35 grammaa aiemmin ilmoittamani grammamäärän sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti