tiistai 3. syyskuuta 2013

Syksyn sävelin

Eiku-huivini on viimein valmis ja siitä tuli välittömästi ehdoton lempihuivini. Siinä vain jotenkin on kaikki kohdallaan, väri, matsku, malli, detailjit, kaikki. Kaulanlämmike pääsikin heti valmistumisensa jälkeen käyttöön, kun Pekka Pouta totesi aamun säätiedotuksessa jossain sivulauseessa vaivihtaa sanat "ilma alkaa kylmetä". No, loppujen lopuksihan se meinasi meidän suunnalle viileää aamua ja 18 asteen iltapäivälämpötiloja, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että tuuli oli eilen todella kova (ai miten niin kukaan muu ei huomannut sitä?) ja huivi oli ihan välttämätön. Ettei vain vilustu uudestaan, tiedättehän.

Kuten jo aiemmin taisin vihjata, huiviin on käytetty tarkoin vaalimaani Araucanian Ranco Multya. Jänskätin, tulisiko lanka riittämään, mutta sen suhteen minulla ei loppuviimein ollut mitään hätää, sillä kerästä jäi mukava jämänöttönenkin jäljelle. 4mm pyöröillä tikuttelin menemään, langanmenekki oli +- 90 g. Minulle tuo menekki ei ole niin noponuukaa, kunhan se on sinne päin. Mitäpä niitä lukuja liikaa tuijottelemaan. Pingotuksen jälkeen huiville kertyi mittaa 127 cm. Juuri sopivan kokoinen.

Ranco oli minulle neulottavana uusi tuttavuus, ja hyvä kaveri siitä tulikin. Lanka käyttäytyi puikoilla loistavasti ja neuletuntuma oli todella miellyttävä. Koska siinä on sukkalangan ominaisuudet, se on mukavan napakkaa. Pingotuksen jälkeen huivista tuli kuitenkin ihanan kevyt ja pehmoisen tuntuinen. Aion varmasti palata Araucanian lankojen pariin vielä myöhemminkin.

Omalta osaltani kiitokset Reeta Korhoselle kivasta huivi-ohjeesta. Tämä oli mukavaa tekemistä telsua katsellessa tai automatkoille mukaanotettavaksi. Huivi on simppeli ja helppo tehdä, mutta reunan yksityiskohdat antavat sille kivan tvistin. Toimii. ;)
Kiitokset myös mallilleni, joka jälleen malttoi mielensä kuvausprojektini kommervenkkien aikana. :D












En ole ihan varma, onko tämä kuva kovin onnistunut, kun huivista kuultaa kovasti läpi. Kuittaan tämän otoksen sillä, että haluan tuoda esille huivin kevyen puolen, josta jo mainitsin. Kuvaan aina täysin harkinnanvaraisesti ja kuvani ovat aina tarkoin mietittyjä (rohkenetko epäillä?).






Olen aina pikkuisen innoissani, kun ohuista sukkalangoista jää jämänöttöjä jäljelle, sillä pääsen pyörittelemään niistä raitoja jämäkerääni. Kun kerä on tarpeeksi iso, pyöräytän siitä itselleni jämälankapolvarit Anu Harkin tapaan. Tulin myös miettineeksi, olisiko kannattavampaa tehdä kaksi samanpainoista kerää, jolloin sukkiin riittävän langan määrää olisi helpompi tarkkailla...?






Eilisiltapäivä kului mukavasti väkertelyn merkeissä. Ystäväni sai aikaiseksi oikein nätin ruukun uudelle kukkaselleen ja yhden kortin varastoon. Oma toimintani oli taas kovin korupainotteista. Helyiksi pääsivät myös kesällä pyörittelemäni, ruskansävyiset huopapallot. Onnistuin poistamaan ainakin  itseltäni sen mielikuvan, että huopakoruja käyttävät lähinnä räikeät tädit ja käsityönopettajat.









Eilen sai alkunsa myös uusi helmiranneketju.









Olen tyytyväinen aikaansaannoksiini, koruista tuli oikeasti kivannäköisiä. Nämä ovat sellaisia lämpöisiä koruja, jotka ovat omiaan talvella tai syksyn viimoina käytettäväksi. Itseasiassa ehdin jo kesäkuussa tehdä itselleni tuommoisen korvisparin, joten saas nähdä, mitä näille pareille teen. Korviksiksi niiden oli jokatapauksessa muotouduttava, kun nuo pylpyrät jäivät rannekorusta ylimääräisiksi.





Hyvää kuluvaa viikkoa kaikille! Toivottavasti pääsisimme pikapuoliin nauttimaan kunnon syyssäistä. :)

2 kommenttia: