En taida kehdata vielä tänä vuonna todeta, että nyt on vuoden viimeisen postauksen vuoro. Näitä tekstejä kun on ehtinyt tämän vuoden aikana kertyä melkoisen ruhtinaallisesti...
Vuosi vaihtuu aiempien tapaan hyvien ystävien seurassa. Tarkoituksena olisi käydä ulkona syömässä, katsomassa kaupungin järjestämä, jokavuotinen ilotulitus ja suunnata sitten vilkkaaseen yöelämään. Aamulla minua ilahdutti aivan erityisen tervetullut vieras, jonka läsnäolo tuo oman positiivisen säväyksensä tulevaan iltaan - kalvava kurkkukipu. Nyt on sitten kaikki villat, vällyt ja rohdot käytössä, jotta olo kohenisi edes vähän iltaa kohden. Ei sillä, ettäkö mitenkään erityisemmin haittaisi, mutta tälle päivälle kaavailemani siivoilut taitavat siirtyä parempaan väliin. Sormet ristissä katsellaan ja kuulostellaan, miten käy.
En ala pohtia mitenkään syvällisesti kulunutta vuotta, yhtä lailla se on nyt eletty kuin kaikki sitä edeltäneetkin. Mainittavina tapahtumina lienee täysi-ikäisyyden saavuttaminen, omilleen muuttaminen, inttileskeily osan vuodesta, mahdollisuus työkokemuksen kartuttamiseen tulevalta ammattialaltani ja ammattiopintojen aloittaminen. Seuraavaksi aletaan odotella uuden opintojakson alkamista (koko jakso koostuu pelkistä atto-aineista, pakollinen paha), viimeistenkin inttipoikasten kotiinpääsyä ja päivää, jolloin mittariin tulee yksi vuosi lisää. Mitään uuden vuoden lupauksia en aio tehdä, sillä minulla on kaksi periaatetta, joiden varjossa voisin rikkoa nuo lupaukset: "säännöt on tehty rikottaviksi" ja "en tee mitään, mikä ei tunnu vallitsevalla hetkellä oikealta".
Sain eilen ehtoolla tikultetua tämän vuodenvaihteen sukat valmiiksi. Minulla ei ole mitään erityisesti mainittavaa tapaa neuloa uusia villasukkia vuodenvaihteeksi. Viime vuonna satuin saamaan eräät sukat juuri ja juuri valmiiksi ja jalkaan lähtiessämme juhlimaan ja lapset saivat nimekseen "vuodenvaihteen sukat". Tulin ajatelleeksi, että ehkäpä nämä vihreät raidakkaat voisivat saada saman tittelin tänä vuonna. En tiedä, mitä viime kerralla oikein ajattelin (ilmeisesti en yhtikäs mitään), sillä neuloin sukat silloin Novitan Sinisorsasta ja varretkin olivat mieltymysteni vastaisesti alle 10 senttiä pitkät. Tällä kertaa kiskaisen jalkaan vihreänkirjavaa Fabelia, varret yltävät melkein polvitaipeeseen. 8-aloituksella tein ja tikuttelin sileää neulosta koko matkan, varteen tein parin sentin resorit 2o 2n - joustoneuleella. Lankaa meni kokonaisuudessaan 80-90g. Eikun sukanvarret kurtulle, maiharit jalkaan ja menoksi!
.JPG)
Kävin viikonloppuna katsomassa Veriveljet-näytelmän ja siitä oli tarkoitus rustata eilen illalla, mutta jotenkin kummasti väsymys otti vallan juuri samalla hetkellä. Kertoilen fiiliksiä katsomosta myöhemmin.
Sovin itseni kanssa joskus, etten liiaksi harrasta näin syväluotaavien tekstien julkaisua. No, tulipa höpöteltyä uuden vuoden kunniaksi.
Korppi kiittää ja kuittaa, palaillaan asiaan ensi vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti