Ammatti-ihmiset laskevat, että jokaisen olisi huolehdittava kolmesta toisiinsa vaikuttavasta perusasiasta: ruoasta, unesta ja liikunnasta. Minun kohdallani mukaan voi laskea neljännen vaikuttavan tekijän: rutiinin. Kesällä oli ihan jees olla hunningolla, mutta ensimmäisen kuukauden jälkeen rutiininpuutteen vaikutukset alkoivat näkyä. Ei kiva. Opintojeni jatkuttua maanantaina olen saanut hihkua riemusta, kun olen ollut iltaisin aivan naatti ja päässyt jo kymmeneltä nukkumaan, ja vuorostaan aamuisin räväyttänyt silmät auki ennen herätyskelloa. Päivisinkin virtaa on riittänyt ja saatu enemmän aikaiseksi. Huisia! (Ja nyt ne närkästelevät, että tuon muijan täytyy olla täyskaheli)
Tämän päivän planeihin saattaa kuulua terraisen pikku-unelman viimeistelyä (kutsumme näitä ikuisuusprokkiksiksi). Jos sen vaikka saisi esittelyyn ensi viikolla. Parit peukut pitäisi myös neuloa ja sitten pääsemmekin jäiks virkkuukoukkua heiluttelemaan. Jouluhörhöilytkin pitäisi saada alkuun, tuntuu vaan kornilta aloittaa tämmöiset hommat elokuussa... Vedän keulat jopa Prismalle ja Löytöliiterille.
Kokosin keskeneräiset työt tuommoiseen emalivatiin. Ne ovat nyt keskellä huonetta muistuttamassa minua olemassaolostaan, etten pääse taas vahingossa unohtamaan. Siinäkin mielessä on hyvä, että opinnot alkoivat taas kesätauon jälkeen, sillä nyt tulee neulottua ainakin viitenä päivänä viikossa. Nimimerkillä tekemisenkauttaoppijajonkatakapuolieipysypenkissäilmanneulomusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti