Korvalämpöinen

Jokunen viikko sitten lähdimme isäukon kanssa pitkäksi viikonlopuksi mökille evakkoon. Ensitöiksemme lähdimme mankeloiden kaupoille pyörimään, ja ikäväkseni huomasin, etteivät korvaparkani millään kestäneet fillaroidessa syntyvää tuiverrusta. Minä kun olin juuri melkein toipunut monen viikon lenssusta. Marketista koukkasin mukaan kerän mustaa Seiskaveikkaa, sitä kun sattui siinä tarjolla olemaan, ja pyöräreissun jälkeen pistin koukun viuhumaan.

Elokuvaa katsellessa syntyi tämä villapanta, jonka turvin selvisin viikonlopun ulkoiluista. Virkkasin tämän ihan peruspylväillä 3,5 mm koukulla. Edellisestä opittuani virkkasin pannan takaa ohuemmaksi, jottei se nousisi käytön aikana niskaa pitkin ja eläisi omaa elämäänsä.

Katseltuani aikani lopputulosta totesin sen olevan makuuni vähän turhan sporttinen, joten kyhäsin siihen vielä tuommoisen keskikappaleen. Operoinnin jälkeen mietin, mahtaako tämä olla rusettimaisuudessaan turhan tyttömäinen meikäläisen päähän, mutta ihan hyvin se on asiansa ajanut. Eikä ainakaan tietääkseni ole näyttänyt kovin urpolta päässäni (kun en satu olemaan sitä femiinisintä sorttia).

Loppukerästä olisi tarkoitus tehdä semmoinen rypypipo toiselle puoliskolleni, minkä sotkuuntuminen ei aiheuta minussa itkupotkuraivaridepressiosääli-fiiliksiä. Ei ole meinaan kovin mieltä ylentävää nähdä kalliimmasta langasta tehdyn myssyn olevan yltäpäältä maalissa tai ravassa, taikka kuulla sen hukkuneen mysteerisesti illanvieton yhteydessä. Ei sillä, onhan kutilukset käyttöön tarkoitettu, mutta tuollaisen kohtalon todistaminen pistää harmistuttamaan, mikäli kyseessä on astetta laadukkaampi matsku. Herrasväki myöntyi käyttämään tulevaa rypypipoa ainakin melkein säntillisesti.

Salaattiviikonloppu

Kun mies ei ole viikonloppuna maisemissa, se tietää minulle usein ainakin yhtä asiaa - salaattiviikonloppua. Toisinaan on mukavaa korvata lämmin ruoka salaattiaterialla, joka täyttää ihan eri tavalla. Jos edes yrittäisin ehdottaa mitään tämänkaltaista raavaalle äijälleni, hän todennäköisesti kipittäisi happamin naamoin lähimmälle snagarille.

Tämän viikonlopun satsiini nappasin vaikutteita Tuulilta Looking for Clementines-blogista, sillä kaipasin omaan salaattiarkeeni pientä vaihtelua. Pidin tästä versiosta ihan todella paljon, ja aionkin varmasti jatkossa palata siihen. Erityisesti makeat viinirypäleet ja cashewpähkinät toivat annokseen hyvän lisän. Salaatin kylkiäisenä tarjoilin itselleni tuoretta ciabattaa.

Laitanpa tänne samalla tämmöisen "sinne päin"-ohjeen siitä lounassalaatista, jota tässä huushollissa on tullut ehkä eniten popsittua. Ruoanlaitossa menen tosiaan enemmän nokkatuntumalla kuin seuraan reseptiä.

Broilerisalaatti ja currykermaviili

Salaatti:
Keitettyä riisiä
300-400g broilerin fileesuikaleita paistettuna
1 jääsalaatti
N. ½ kurkku
½-1 rasiallista kirsikkatomaatteja
Eri värisiä paprikoita
1 appelsiini

Currykermaviili:
1 purkki kermaviiliä
Currya ja muita mausteita oman maun mukaan (itse käytän lisänä chiliä, paprikaa, suolaa, pippuria ja sitruunapippuria)
Pieni loraus sitruunamehua


Ja luonnollisesti kaikki vaan paloiksi ja sekaisin. Itse en koskaan tosin sekoita tuota kermaviiliä valmiiksi salaatin joukkoon, vaan lisäilen sitä salaattiannokseni päälle.


Viikko on kulunut pitkälti allergisten oireiden siivittämänä, joten olen voinut unohtaa mm. aamulenkkirutiinini. Viikonlopun aikana on kuitenkin tapahtunut jonkinmoista edistystä parempaan suuntaan, joten ehkä uskaltaudun pururadalle taas huomenaamusta.

Dear grey

Löysin aikoinaan paikalliselta kirppikseltä harmaan vyyhdin Cascade 220-lankaa, hinnaksi oli lätkäisty 2 euroa. Ei paha diili.

Keksin kuluneen talven ja "kevään" aikana löydölleni vihdoin käyttöä. Minulla oli joulun jälkeen työssäoppimisjakso päikyssä, ja juuri ennen harjoittelun alkua huomasin neulevarastoissani vallitsevan, hirveän puutteen. Minulla ei ollut villapantaa. Ja sellaisen tottakai tarvitsin päikkyjaksolleni, sillä ehdottomasti paras kampaus noissa hommissa on mahdollisimman tiukkaan taakse vedetty ponnari tai nuttura, mikä puolestaan aiheuttaa pipo-ongelman. Etenkin tällaisella suhteellisen tuuheahiuksisella yksilöllä, ei näitä kutreja noin vain pipon sisään survaista.

Päätin keriä Cascadeni ja pistää helmineuletta puikoille. Ajatus pelkistetystä helmineulepannasta tosin tuntui vähän pliisulta, joten lopuksi kyhäilin siihen vielä tuommoisen taitoksen keskelle. Johan parani.
Panta on ollut kovassa käytössä ja se onkin ollut lähes täydellinen. Väri on juuri sopiva, villa on pehmoista ja lämmittävää, eikä ulkonäössäkään ole valittamista. Ainoa pieni harmistus on se, että neuloin pannan tasapaksuksi pötkyläksi. Jälkiviisaana tuli huomattua, että niskaan jäävä osuus olisi kannattanut neuloa ohuemmaksi, sillä nyt panta ei pysy ihan passelisti paikoillaan.

Kokeilin Cascadea ensimmäisen kerran tämän prokkiksen yhteydessä, ja tykästyin ikihyviksi. 220:sta tulee varmasti neulottua vastaisuudessa peruslapaset ja -pipot ynnämuut, ja olenpa suunnitellut jotain jo muidenkin Cascaden lankojen varalle. Erityisesti Eco Wool on pyörinyt viime aikoina mielessäni.

Loppukerästä muotoutui paria kuukautta myöhemmin lapaset. Varteen pistin vähän raitaa Seiskaveikan ja Maijan jämistä. Eivät ole ihan samanvahvuisia lankoja, mutta eipä se menoa haittaa. Nämä ovat olleet parhaat kaverini viimeaikaisten, epävakaiden sääolosuhteiden vallitessa.

Lankaa jäi vielä tumppujenkin jälkeen pieni nöttönen jäljelle. Tulevaisuus näyttää, mistä projektista se nöttö löytää itsensä.