Joulu oli täynnä menoa ja melskettä, eikä yhtään samanlainen kuin edellisvuosina. Miehentapaiseni kanssa kiersimme siellä ja täällä ja tuolla moikkaamassa perhettä ja kavereita. Yhtenä joululahjana vein pikkusiskoni ratsastamaan (tästä mahdollisuudesta iso kiitos A:lle!). Ja söimme, ja söimme, ja söimme... Ja söimme vielä vähän lisää. Ei enää kinkkua tai laatikoita meikäläiselle, yh (olihan tuo tosi perinteistä, muttei sitä viitsinyt alkaa vaatia kestitsijöiltä välimeren herkkuja). Joulupäivän päätteeksi suuntasimme ihan vain kaksin keskustan yöelämään. Mukavaa, kertakaikkiaan.
Mutta kyllähän minultakin yksi perinnehömpötys löytyy takataskusta, ja taas alkaa olla sen aika.
Sain tämän vuodenvaihteen sukkani valmiiksi eilen, aamuteen äärellä mennä tikutin toisen sukan koipiosuuden. Aiempina vuosina olen saanut pitää kiirettä näiden hommien kanssa, ja sukat ovat valmistuneet juuri ja juuri jalkaan ennen kaupunkiin lähtöä. Nyt olin jopa suorastaan ajoissa.
Ostin itselleni joululahjaksi Jonna Hietalan Kerällä-neulekirjan. Ihan ehdottomasti minun lempparikutilusoppaani, sisältää meinaan juuri semmoisia juttuja, mistä minä tykkään! Äipältä sain Veera Välimäen Lankaleikin, se tuleekin hyvänä kakkosena. Kiitokset Jonnalle ja Veeralle ihanista teoksista ja ihanimmista ohjeista! Ja kiitos äiteelle ihanasta joululahjasta! (Jopas nyt kaikki on ihanaa...) Muut joululahjat esittelen toisella kertaa, ettei tule kilometrisepustusta.
Niinhän siinä kävi, että tämän vuoden koipilämpöiset tehtiin Jonnan malliin. Lankana käytin DROPSin Fabelia, sitä vanhaa tuttua, ja 2,5 mm bambuisilla puikoilla posotin menemään. Ohje oli suunniteltu vähän paksummalle langalle ja isommille puikoille. Kun tsekkasin sukkiin tarvittavan silmukkamäärän, totesin sen sopivan minun erittäin siroon kolmeseiskaani ohuemmalla langalla ja puikoilla toteutettuna.
Ikäväkseni jouduin kuvailemaan nämä omissa kintuissani, en tyksi olleskaan. Ei vaan sattunut löytymään näin nopealla varoitusajalla tarpeeksi pienikoipista mallia. Menköön nyt tämän kerran.
Tästä parista kyllä tykkään ihan erityisen paljon. Luonnolliset ruskean sävyt tuovat niihin lämpöisen fiiliksen ja vähän semmoisen vaarin vanhojen villahousujen tunnun. Saatteko kiinni siitä, mitä meinaan? Ensimmäisenä näistä tulee mieleen mökki, perunamaa ja pitkät pellot. Uudet lempparit. Ja istuvat jalkaan kuin nenä päähän, ovat juuri sopivasti vähäsen väljät. Juuri niinkuin kuuluukin. Näissä töppösissä kelpaa talsia kohti tulevaa vuotta.
Näillä puheilla toivotankin teille oikein, oikein hyvää uutta vuotta, see ya in next year!
Näillä puheilla toivotankin teille oikein, oikein hyvää uutta vuotta, see ya in next year!