maanantai 27. toukokuuta 2013

A little things and a little more romance

Tänään tarkoituksenani oli askarrella paskarrella, mutta päädyinkin tekemään visiitin keskustan kirppikselle. Olen aikas innoissani siitä, mitä tänään löysin ja päätin niiden lisäksi laittaa esittelyyn myös pari viime kerran löytöä.








Tämän vanhanaikaista tyyliä noudattavan, vessaan/kylppäriin sopivan naulakon löysin Radiokirppikseltä. Hintaa sillä oli pari euroa. Isäpapalla taitaa olla kaksi samanlaista yksilöä omassa vessassaan, mutta hän löysi ne aikoinaan jostain sisustusputiikista (ettei vain olisi ollut Pajutila?).







Tästä löydöstä olen (sattuneista syistä) erityisen innoissani! Tämä koskematon vyyhti vaaleanharmaata Cascade 220:tä lymysi orpona pahvilaatikossa erään Radiokirppiksen pöydän alla. Vilkaisin hintaa ja ostopäätös oli selvä: vyyhdille oli määritelty hinnaksi kaksi euroa! Cascade on kuulunut niihin ehdottomiin "must to try"-lankoihin, mutta se ei lankakauppareissuilla ole vielä mahtunut budjettiini. Nyt pääsen kokeilemaan pilkkahintaan, mikä se on lankojaan.








Tykkään purkeista. Purkit on kivoja. Etenkin hienot purkit. Tämä on hieno purkki.
Liptonin metallinen Darjeeling-teetä sisältänyt purnukka on maan mainio kaveri jo ennestään omistamalleni, samanlaiselle English Afternoon-teepurkille. Löysin tämän yksilön tänään Kyttälän kirppikseltä 1,5 eurolla. Vielä muutama lisää, niin nämä saa jonnekin hauskemmin esille.







Pieni bibliopaattini hyppii riemusta. Margaret Mitchellin Tuulen viemää-teoksen molemmat osat löytyivät myös Kyttälän kirppikseltä. Ensimmäisellä osalla oli hintaa 8 euroa ja toisella 6 euroa. Meinasin ratketa liitoksistani kurkatessani kirjojen painotietoja, nämä aarteet ovat nimittäin vuoden 1942 painoksia.

Katsoimme kirjojen pohjalta kuvatun filmatisoinnin ystäväni kanssa joitakin vuosia sitten. Se neljän tunnin periodi on yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Koko elokuvan ajan Rhett jahtaa ehkä maailman tyhmintä, ärsyttävintä ja epätasapainoisinta naista - Scarlettia. Scarlett puolestaan juoksee vikisten toisen miehen perässä, joka on niin fiksu, että haistattaa pitkät koko muijalle. Leffan viimeisellä minuutilla Rhettillä palaa päreet ja hän ilmoittaa, ettei häntä jaksa enää kiinnostaa. Kun Rhett lampsii pois, Scarlett jää möllöttämään hölmönä hänen peräänsä ja toteaa, että tämä mies onkin hänen elämänsä SUUUUUUURI RAKKAUS ja päättää lähteä hänen peräänsä. The End. Bitch Please!

Silmiä särkevä elokuva ei kuitenkaan tarkoita, että alkuperäisteos olisi täyttä kuraa. En ole liiemmin romantiikan ystävä, mutta ei kai tämä teos olisi ihan muuten vain noussut maailmankuuluksi klassikoksi. Aion lukea kirjat joskus tulevaisuudessa ja vaikka ne eivät kirjamakuani miellyttäisikään, ne ovat joka tapauksessa merkittäviä löytöjä. Voin ylpeänä sanoa niiden kuuluvan kokoelmaani.



Lupaamani keikkapostaus ilmestyy tänne heti, kun toivun keikkakrapulasta ja saan siirrettyä kuvat keikkakamerasta koneelle.

Tulin miettineeksi, pitäisikö minun tehdä oma blogi käsitöille ja muille kotoilujutuille, ja jatkaa täällä muiden pulinoiden rustailua. Mielipiteitä, aivoituksia, ideoita?

Hyvää viikonalkua kaikille!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Vaikeuksien kautta voittoon(ko?)

Niin se muutama kuukausi vaan hurahti lupaa kysymättä - huomenna suunnataan Ratinaan moikkaamaan New Jerseyn poikia! Tässä odotellessa ollaan saatu kokea taholta jos toiselta erinäisiä tunnekuohuja, mutta uskallan loppuviimein kuitenkin luvata loistavan keikan olevan tiedossa.


Ensimmäisenä kansaa (tai ainakin minua... ja montaa muuta) ravisutti kundien uusin levy...


Tutustun miespuoliseen henkilöön, joka vaikuttaa hurmaavan itsevarmalta todetessaan rohkeasti tekevänsä asioita, koska voi. Vielä pieni hymynväläytys loppuun, niin huh, jo alkaa tällä naisella olla kuumat paikat! Kyllä, kiedon ihan mielelläni käteni ympärillesi! (Because We Can)

Hän kertoo, että pysyy kanssani, kun kaikki toivo on mennyt eivätkä muut enää usko minuun. Okei, en ole romantikkojen perään, mutta siedän tämän yhden virhelyönnin.. (I'm With You)

Myönnän, että hän on ihan hyvä rohkaisemaan muita, mutta toisinaan tuntuu, että häneltä katkeaa ajatus pahasti kesken kaiken. "Kuka seisoo rauhattoman, yksinäisen, masentuneen ja nälkäisen takana? Syytettä annettessa minä kuuntelen sinua... Nouse ylös ja ole ylpeä... Entäs nyt?" (What About Now)

Sitten käyn rakastajani luona ja huomaan nurkkien olevan väärällään minusta maalattuja kuvia, miekkonen hehkuttaa tuntevansa olonsa Picassoksi ja että minä olen hänen mestariteoksensa. Tämä alkaa käydä aika psykedeeliseksi...? (Pictures of You)

Voi jumalauta, nyt se puhuu kielikuvilla ja huutaa aamenta lattialla aktin jälkeen! Thanks, buddy! I've had enough! (Amen)


Mikäli levy ei ole ennestään tuttu ja haluat saada ajatuksestani paremmin kiinni, kaikkien biisien sanoitukset löytyvät levyllä olevassa järjestyksessä täältä. Tämä ensireaktiotani kuvaama tarina loppuu samaan kohtaan kuin levynkuunteluni ensimmäisellä kerralla...


Seuraavaksi meille tuotiin tarjottimella draamantäyteisiä uutisia. Bändin kitaristi Richie Sambora ilmoitti, ettei aio osallistua kiertueelle. Puhuttiin bändin sisäisistä ristiriidoista. No niin, hienoa pojat... Tarvitsetteko tampooneita?
Sambora kuitenkin nähtiin kiertueen huhtikuun keikoilla. Ehkä toivoa ei ole menetetty?
No olihan se. Mies pisti pillit pussiin heti toukokuun alussa. Täytyy kyllä myöntää, ettei hänellä ole viime vuosina ollut helppoa ja mikäli lopettamisen osasyynä oli loppuun palaminen (niin kuin pikkulinnut kertoivat), ymmärrän täysin ja toivon oikein paljon voimia!

Jon kommentoi Samboran lähtöä ja sen lopullisuutta toteamalla, että se on täysin Samboran omissa käsissä. Seuraavalla keikalla kitaristin lähdön jälkeen Jon oli ollut todella nuutunut eikä millään meinannut jaksaa vetää loppuun saakka. Näytös oli paikallaolleiden mukaan ollut huonompi kuin vuoden 2008 suomen keikka. Kauhistuksen kanahäkki, joudummeko nyt näkemään Tampereellakin musertuneen Jonin ja lässähtäneen keikkafiiliksen?

Ei hätää! Miesparka olikin kärsinyt vain siitepölyallergian oireista eikä ääni meinannut kestää. Toisinaan sitä unohtuu, että nämäkin suurnimet ovat lopulta vain ihmisiä. Münchenin keikalla meininki olikin taas ollut toisenlainen ja draivia löytyi vaikka muille jaettavaksi. Pojat olivat luikauttaneet yli kolmen tunnin keikan ja tunnelma oli ollut huipussaan.

Paljon on ehtinyt tapahtua ja vähän väliä ollaan saatu jännittää, kuinka mahtaa käydä. Nyt viime hetkellä olen kuitenkin innoissani ja todella luottavaisin mielin lähdössä huomenna aamukuudelta liikenteeseen (täytyyhän sitä varmistaa, että saadaan hyvät paikat).

Jälkiterveisiä tiedossa oletettavasti kuvien muodossa keikan jälkeen (kadehtikaa)!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Kiekuraa, räsymattoja ja taikapalloja




Näiltä kaveruksilta puuttuu vielä parit, joten päätin ottaa niistä yhteiskuvan. Kiekura (vas.) on neulottu 2,5 mm bambupuikoilla DROPS Delightista ja Räsymatto puolestaan violetinkirjavasta Fabelista. Kiekuran neuloin tapani mukaan kärjestä, mutta Räsymaton kohdalla palasin jokseenkin nostalgisiin tunnelmiin käyttämällä varsialoitusta.







Tämä pipo syntyi Zauberballin "jämästä", joka minulle jäi nurkkiin pyörimään neulottuani kerästä ensin sukat. Piponkin jälkeen kerästä on vielä jäljellä pienehkö nöttönen, jonka voin tyytyväisenä pyöritellä jämäkeräni jatkoksi. Päänlämmitin on neulottu 2,5 mm bambupuikoilla, reunassa on muutaman sentin resori ja muuten tikuteltu ihan vain sileää neuletta. En ole vielä sisäistänyt sitä, että näihin hommiin kävisi hyvin myös ne pyöröpuikoiksi kutsutut kapistukset.



Minullahan olisi toki kuvattavaksi mm. parittomia lapasia (kuten huomaa, saan nykyään näistä parin vaativista töistä vain toisen kerrallaan valmiiksi), mutta ajattelin jättää ne tällä kertaa kuvaamatta jo pelkästään päästääkseni mallini vähän helpommalla. Hän näytti tarpeeksi tympeältä joutuessaan kiskomaan kesäkuumalla pipon päähän ja villasukat korkkareihinsa. :D

maanantai 20. toukokuuta 2013

Do It Yourself

Niin, taisin luvata kässäpostauksen viime keskiviikoksi ja voin vannoa, että ette uskalla väittää vastaan, etteikö tänään olisi viime keskiviikko. Te vain kiiruhdatte aikataulussa, that's the issue. ;)










Tässä nyt viimein se kuuluisa kahvimitta, jota en sattuneista syistä saanut esittelyyn vielä viime viikolla. Taustalla näkyy kaunottaren kollega, kahvipurnukka, jonka sain joululahjaksi hyvältä ystävältäni.








Viime viikolla tein herätetyönä myös tämän kukkaruukun. En ole tehnyt ruukkua tai aluslautasta itse, vaan maalasin ne vaaleahkon ruskean sävyisellä lateksivärillä. Koristeeksi sidoin juuttinarua. Kesän aikana olisi kuitenkin tarkoitus palata myös keramiikkatöiden pariin.








Tämä pussukka on varsinainen ylpeydenaiheeni. Kyseessähän on ihka ensimmäinen virkkuutyöni (jos ala-asteen 2. luokan ötökkää ei lasketa), josta halusin tehdä laadukkaan ja viimeisen päälle sievän käyttötavaran. Lankana käytin varastojeni kätköistä löytynyttä, purppuraista Isoveikkaa. Ei ehkä mikään paras vaihtoehto tällaiseen käyttötarkoitukseen, sillä villa lähtee varmaan pörröstymään ja nukkaantumaan. Mutta muistetaan kyseessä olevan harjoitustyö, jota aloittaessani en edes ollut varma, mihin lopputulokseen päädyttäisiin.







Pussukan sulkunapin löysin Kerästä. Se on terran värisellä lasitteella päällystettyä kookosta. Se kruunaa mielestäni loistavasti pussukan simppelin ulkoasun.








... Sillä sisäpuolelta löytyykin vähän suurieleisempää värikimaraa. Ompelin pussiin murretuilla väreillä sävytetyn kangasvuoren. Vuoren kasaanompelemiseen ei mennyt montaakaan minuuttia, mutta sen ompeleminen pussiin vei kaikenkaikkiaan kymmenisen tuntia, sillä työ piti tehdä käsin. Pari kertaa piti ryhtyä purkuhommiinkin, mutta se oli kaiken vaivan arvoista.

Psst! Seuraava tällainen työ on jo melkein valmis, tiedossa vaaleanvihreää puuvillaa ja raitoja...!








Kahvimittani sai viime viikolla kaveriksi myös samanvärisen tiskiharjan.








Tänään sain vihdoin aikaiseksi tehdä vähän kesäisemmän ovikoristeen. Ainokainen kranssini nimittäin elelee melko ruskaisissa fiiliksissä kaikkine kurpitsoineen ja kanelitankoineen. Käytin tässä valmispohjaa, päällystin puisen sydämen servetillä ja maalasin siihen tekstin (lyijykynän kärjellä, kun tarpeeksi pientä sivellintä ei ollut tarjolla) ja lopuksi sommittelin reunoille valmiskoristeita. En jaksanut tehdä tänään mitään ajattelua vaativaa, joten tämä oli loistavaa, aivotonta "leikkaa-liimaa"-tekemistä.



Kesäistä viikonalkua!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Vapaa


Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuori ja merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse,
tää mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
mä parannan nimeni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan


Kaija Koo - Vapaa






maanantai 13. toukokuuta 2013

Delightful

Kyllä, kyllä, myönnetään. Hiljaista on ehtinyt tällä saralla olla pikkuruisen tovin. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö täällä oltaisi touhuttu ja saatu aikaan. Jos jonkun näköistä näperrystä on tullut tehtyä, tai ainakin ideoitua. Niistä lisää keskiviikkona, sillä tapaan silloin ystäväni, joka lupautui (antautui) kutilusmallikseni.

Ensimmäisenä haluaisin esitellä uuden, kevään aikana hyvin tutuksi tulleen ystäväiseni DROPS Delightin. Vaikka rustaisin kuinka pitkät luritukset hyvänsä, epäilen, että kuvat kertovat enemmän kuin sanat.





Yksi sana: Nam.




Tarkoituksenani oli vielä esitellä tämänpäiväinen tuotokseni, puinen kahvimitta. Se oli mukava pikkutyö tälle päivälle ja tuli tarpeeseen, sillä isäni ei eräs aamu oikein hallinnut voimiaan ja onnistui katkomaan edellisen yksilön.
Minulla olisi kyllä olemassa kuvamateriaalia, mutta pääsin taas kerran lausahtamaan mielessäni, että ***** ******** ******** ***** teknologia. Toisinsanoen, sitä kuvamateriaalia taidamme nähdä uuden yrityksen  siivittämänä keskiviikkona. Hengitän sisään, hallitsen henkisen tasapainoni ja totean, että kyllä tämä tästä.


Hyvää (myöhäistä) viikonalkua kaikille!