torstai 28. elokuuta 2014

Maustepää


Tämäkin päänlämmitin kuuluu niihin prokkiksiin, joiden kuvaaminen on ollut rästissä. Pipo valmistui jo keväällä, sen ensimmäisen lämpöaallon aikaan, ja päätyikin odottelemaan tulevan syksyn viimoja. Pikkuhiljaa alkaa olla se aika, jolloin tämäkin villaisa voisi päästä täyttämään tehtävänsä.






Pipo kumoaa kaikki väitteet neulomisen hankaluudesta. Siinä on tikuteltu sileää suljettua neuletta 2,5 mm pyöröillä ensin pari senttiä, jonka jälkeen on tehty yksi nurja kerros hillitsemään hiukan reunan rullautumista (ohuesta langasta tehty pipo kun tuntui rullailevan melko holtittomasti). Sitten sileän neulomista on jatkettu, kunnes haluttu mitta on saavutettu, ja silmukat on poimittu päättelylangalle ilman kavennuskerroksia ja pää on vedetty umpeen. How easy is that?

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta pipo näyttää oikein hyvältä. Tai no, ehkä juuri siksi. Lankana edustaa mitä mainioin Isagerin Peruvian Highland Wool, värissä Curry. Menekiksi arvioisin n. 70-75 grammaa. Lanka on aika mahtavaa ja neuletuntuma on hyvä. Mistään ihan pehmeimmästä päästähän se ei ole, mutta sopivan rouhea villantuntu onkin oikeastaan siinä ihan mukava ominaisuus.

Kaikessa aivottomuudessaan tämä oli ihan paras kaverini kevään oppitunneilla, kun piti malttaa istua hiljaa paikallaan ja kuunnella luentoa. Se ei nimittäin ole minulle mikään itsestäänselvän helppo missio, kun olen niin tekeväinen luonto. Kutilus onkin paras mahdollinen opiskelukaveri teoriatunneille, sillä siihen saa purettua pakottavan tekemisentarpeen ja lopun huomion taas keskitettyä olennaiseen. Täytyneekin varailla jo kasa lankoja ja ideoita valmiiksi odottelemaan tammikuuta, jolloin opintojen seuraava teoriakokonaisuus alkaa.



Edit 10.9.2014
Ilmeisesti minulla on tekstiä kirjoittaessa ollut varsinainen tyhjäpääfiilis, sillä mielsin kyseisen Isager-kerän jostain syystä 100 gramman keräksi. Joten, pipon langanmenekki oli kokonaisuudessaan n. 35 grammaa aiemmin ilmoittamani grammamäärän sijasta.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kesäinen pellavainen, ja pari irvistystä


Kuten jo paljon aiemmin on käynyt selväksi, tämä neulomus valmistui aikapäivää sitten. Sen kuvausprosessi ilmeni jotenkin hankalaksi järjestää, mutta nyt vihdosta viimein sekin puoli saatiin kuntoon.










Ohje on Jonna Hietalan käsialaa ja löytyy hänen Kerällä-kirjastaan. Lankana paituudessa toimii Lang Lino, menekki oli aikalailla kaksi kerää. Olin alkuun skeptinen langan riittävyyden kanssa, joten kävin hakemassa pelkotiloissani vielä kolmannen kerän, mutta käyttämättähän se sitten jäi.










Paita on neulottu ainaoikein-neuleena pidennetyin silmukoin, joten se on melkoisen venyvää sorttia. Helma venähtikin vasta ensimmäisen ja toisen käytön aikana tämänhetkiseen mittaansa. Mikäli siis joku mielii tehdä itselleen samanmoisen, suosittelen vähän "aliarvioimaan" helman pituuden neulomis- ja vielä jopa pingotusvaiheessa. Omasta kesäpellavaisestani tuli melko pitkähelmainen, muttei venähtänyt kuitenkaan liikaa. Lopputulos miellyttää silmääni edelleen oikein hyvin. Linosta tykkäsin lankana todella paljon ja ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan sujui joutuisasti.












Kameraan taltioitui melkoinen ilmeiden kirjo, ja kevyesti sensuroituna pääsin sitä nyt julkaisemaan. Kameran edessä käyttäytyminen ei ole nähkääs koskaan ollut vahvimpia puoliani. Kovasti aina silti yritän.

Näissä merkeissä oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Huivitehtailua





Aiempien vuosien tapaan tämänkin elokuun aikana puikoille on päätynyt huivintekelettä. Tällä kertaa tosin aiempaa mittavammissa määrin, sillä työn alla on ollut yhtä aikaa kolme erilaista kaulanlämmittäjää. Puikoille ovat päätyneet Jyväskylästä kotiutuneet Noblet ja petrooliset Alpaca Silkit (sain äipän siunauksen niiden korkkaamiseen, ei tule kuulemma hänellä tarpeeseen) sekä aikoja sitten päänvaivaa tuottanut Spinni. Luvassa on ainaoikeaa, raitaa ja harvinaisen pehmeää titaania. Nähtäväksi jää, mikä näistä valmistuu ensimmäisenä saaden paalupaikan tulevan syksyn starttihuivina.

perjantai 1. elokuuta 2014

Ylvään asuntomessukaupungin sykkeessä

Olimme mutsin kanssa sitä mieltä, että joku ekstempore-kaupunkireissu olisi vielä tällä viikolla tehtävä. Viime viikkojen aikana on tullut vierailtua Helsingissä, Vantaalla (sukuloinnin merkeissä), Iittalassa, Porissa ja Kuopiossa, mutta johonkin täytyisi vielä päästä. Yksissä tuumin suuntasimme eilen aamulla nokat kohti Jyväskylää. Emme olleet ideamme kanssa ainoita, sillä asuntomessuilijoiden lisäksi myös rallikansalla oli mielessään sama määränpää. Lisäksi kohteeseemme oli juuri sopivasti luvattu maailmanluokan ukkosmyräkkää.

Vältyimme kuitenkin suurimmalta härdelliltä keskittyessämme paikkoihin, joihin kaksi käsityöhömppää mitä varmimmin Jykylässä päätyy - Toivolan Vanhalle Pihalle ja Suomen käsityön museoon. Jälkimmäisen fotograafinen taltiointi on nollassa museossa vallinneen kuvauskiellon vuoksi. Hyvä syy todeta, että käykää itse paikanpäällä katsomassa ja kokemassa, mikäli ette ole sitä vielä tehneet. ;)

Toivolan Vanhalla Pihalla kiersimme kaikki museot ja putiikit läpi, ja lopuksi istuimme nauttimaan kahvista ja kakuista Kahvila Muistoon. Toivolaan täytyy ehdottomasti palata toistekin, mikäli liikun nurkilla!





















Kun hoodeilla kerran ollaan, niin Lankakauppa Titityyhän on ihan must. Pääsin käymään Titityyssä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja olemukseni lienee samanlainen kuin lapsella karkkikaupassa. Kierroksemme lopuksi putiikissa oli käytävä vielä uudestaan, eikä kummaltakaan rundilta lähdetty tyhjin käsin ovesta pihalle.

Suuntasin aivan ensimmäisenä tsekkaamaan Holst Garnin tarjonnan, sillä merkin langat ovat kummitelleet mielessäni jo jokusen tovin. Olin myös lievästi noiden Shade Bagitien perässä (liekö yllätys), mutta olivat päässeet loppumaan (liekö sekään yllätys). Mukaan lähti kaksi kipaletta Noblea, väreissä Savannah ja Cider. Värit ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta näistä voisi saada kivannäköisen, "haalearaitaisen" huivin aikaiseksi.






Seuraavaksi jäin vetkuttelemaan Madelinetoshin Tosh Merino Lightien luo, ja yksi armas pääsi sieltä mukaani, värissä Duchess. Tosheissa oli varmaan kymmenisen väriä, joiden perään kuolasin, ja päätös olikin erityisen vaikea. Muun muassa Bark, Norway Spruce ja Terrarium jäivät aika pahasti kummittelemaan. Huiviksi varmaan päätyy tämäkin.

(Kuva on vähän miten sattuu, sillä se pisti kapinavaiheen päälle enkä saanut sitä mitenkään vänkäämällä keskitettyä.)






Lopuksi oli vielä pakko hakea alekorista kuusi kerää Hjertegarnin Alpaca Silkiä, kun olivat yli puoleen hintaan halvennuksessa. Mukaan lähti kolme kerää petroolista ja kolme kerää tummaa violettia. Äippä haali myös tuota petroolia mukaan hameprokkista varten, ja kielsi minua käyttämästä omiani vielä, jos häneltä sattuu vaikka loppumaan lanka kesken kaiken.






Toivolasta lähti mukaan myös kauan haaveilemani Uhana Designin korvakorut. Olen kotopuolessa käynyt säännöllisesti ihastelemassa niitä Verkarannassa, ja eilen nämä täydellisen väriset yksilöt suorastaan kirkuivat nimeäni. Värikkäänä persoonana tuppaan verhoutumaan monesti mustaan ja harmaan eri sävyihin, joten samoilla linjoilla mennään.






Suomen käsityön museo oli myös huikea kokemus, saimme siellä helposti kulutettua useamman tunnin aikaa. Museokaupasta löysin ihan mahtavan, keraamisen wc-kyltin, joka koristaa jo uuden vessani ovea. Lisäksi mukaan lähti postikortti erästä tulevaa projektia ajatellen.






Toiseksi viimeistä lomaviikkoa viedään, ja näistä viimeisistäkin päivistä täytyy ottaa kaikki mahdollinen ilo irti. Sain juuri erään virkkuuasian valmiiksi ja jotenkin on sellainen pieni kutina, että alan seuraavaksi metsästellä huiviohjeita.

Hyvän viikonlopun toivotukset kaikille!