Modattuja sisäkelpoisia

Ihastuin Jonna Hietalan sisäkelpoisen pipon ohjeeseen heti. Kuulun nimittäin siihen ikipipottajakansaan, joka mieluummin vetää sisälläkin myssyn päähän kuin mallaa hiustensa kanssa puoli ikuisuutta. Ja koska pipo ON asuste. Yleensä se pelastava.

Koukkasin Kerästä heti kahden väristä Lang Novenaa, harmaata ja petroolista. Novena oli minulle uusi tuttavuus lankojen saralla, ja tykästyin siihenkin heti. Niin pehmoista, kevyttä ja ilmavaa.

Kun olin aikani tikutellut ensimmäistä yksilöä, huomasin siitä tulevan jotenkin hermeettisen kokoinen, ryhdyin purkuhommiin ja seuraavalla yrityksellä vähensin silmukoita aika reippaasti. Näillä eväillä jatkoin tyytyväisenä loppukavennuksiin asti. Kavennussilmukoiden viereiset silmukat nimittäin lähtivät jostain syystä leviämään kuin elanto, ja jälleen oltiin sormi suussa. Päätin purkaa kavennuksenalun, tikuttaa suoraa pötköä vielä piirun verran ja päätellä kaikki silmukat kaventamatta.

Kannatti, sillä tuli hianoja. Ovat olleet vuoronperään päässä, vaikka hiukset olisivatkin olleet ihan hyvin. Kiskaistessani toisen pipoista ensimmäistä kertaa päähäni kouluun, ystäväiseni/luokkalaiseni ilmoitti, että voisi mahdollisesti haluta myöhästyneeksi joululahjaksi samanlaisen mahtimyssyn. Siispä suuntasimme yhdessä nokkamme kohti Kerää, josta T valitsi omaan sisäkelpoiseensa jännää violetihtavan ruskeaa. Voisin tehdä samasta väristä itsellekin.

Sweet, sweet morning

Meillä heräiltiin sunnuntaipäivään koreasti. Tein aamupalaksi lettuja, joissa oli täytteenä raikasta sitrussalaattia ja kaardemummarahkaa (Pirkan ohjeella). Kokeilin ohjetta ensimmäisen kerran puolisentoista vuotta sitten ja tykästyin siihen välittömästi.
En ainakaan itse löytänyt ohjetta Pirkan sivuilta (itseltäni se löytyy semmoisesta Pirkan ohjevihkosesta). Tämä herkku on kuitenkin helposti improttavissa. Mieleisistäsi sitrushedelmistä ja banaanista saat valmistettua täytesalaatin ja rahkaan tarvitset maitorahkaa, kermaa sekä hitusen vanilliinisokeria ja tietysti kaardemummaa. Näitä sitten ladotaan letun väliin ja voilá!

Suosittelen lämpöisellä kädellä kokeilemaan, toimii ihan loistavasti niin aamu- ja välipalana kuin jälkkärinäkin, ja on vieläpä täynnä tärkeitä vitamiineja!

Lisäksi tarjolla oli ruisleipää, mysliä maustamattoman jogurtin kanssa, kahvia ja teetä sekä itse puristettua appelsiini-verigreippimehua. Näillä eväillä kelpasi heräillä tulevaan päivään!

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Lupiinimaista

Toissajoulun lahja itselleni oli 160g vyyhti Pirtin Kehräämön karstalankaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siitä piti tulla tällainen ja aloitinkin huivin tikuttelun kahteen otteeseen, joista kumpikin päätyi purkuun. Kun ei miellyttänyt. Jokin mättäsi. Plah. Lanka jäähylle.

Onhan tuo tulppaanihuivi toki kaunis ja näyttävä, mutta tajusin, ettei sen kuulu lämmittää minun kaulaani. Tämmöisen simppelistä tykkäävän. Ja lankani on kaiken päälle niin oivallista sorttia, että se tekee väriensä puolesta kaiken työn. Päädyinkin itseni kanssa yksissä tuumin neulomaan siitä henkäyksenkepeän ja helpon kolmiohuivin, jonka ohje löytyy Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta. Nyt on kantaja tyytyväinen.

Käytännössä sain tuhottua huiviin koko kerän, 5,5 mm pyöröillä posotin menemään. Ohje on niin helppo, että tämä oli ihan paras autoneule, kun jouluna reissasimme ympäri ämpäri. Vaikka säkkipimeä iski jo lähestulkoon lounasaikaan, tämän tikuttaminen sujui, sillä työtä ei tarvinnut seurata ollenkaan. Sen kun teki vain. Olen jo rampannut Kauppahallissa stalkkaamassa Pirtin Kehräämön lankojen tämänhetkistä värivalikoimaa, näitä tulee suollettua puikoilta varmasti useampi.

Alkuun mietin, kuinka hyvää kaveria ronski karstalanka on herkänpuoleisen hipiäni kanssa, mutta pingotuksen jälkeen lanka pehmeni kummasti eikä ongelmia ole ilmennyt. Mittaa huiville kertyi 160x65cm.

Eipä tästä voi sen kummempia todeta, kuin että mahtilämmitin.

Kiitokset kuvausavusta kuuluvat ystävälleni T:lle!

Me-time

Joulu ja uusi vuosi olivat osaltani hyvin toiminnantäyteisiä, joten päätin eilen ladata akkuja ja viettää aikaa itseni kanssa. Mieskin tuli tänään reissusta, joten eilisilta oli loistava ajankohta viettää me-timea. Tai no, oli minulla aika loistavaa seuraa. Löysin Marilyn Monroen "Välähdyksiä, sirpaleita"-teoksen Sokoksen ale-hyllystä hintaan 6.95e. Olen haikaillut tuon huipputeoksen perään sen julkaisusta asti, joten oli todella palkitsevaa löytää se noin huokeaan hintaan. Vedin villikset jalkaan, lämpöisen nutun päälle, varasin viereen lasillisen hyvää viiniä ja tummaa suklaata, otin mukavan asennon nojatuolissa ja uppouduin kirjalöytööni. Voisiko paremmaksi enää mennä?

Milloin sinä olet viimeksi hiljentänyt luurin ja varannut aikaa ihan vain itsellesi, ja käyttänyt aikasi juuri niihin asioihin, joista nautit? Jos kysymykseni sai sinut miettimään, suosittelen viettämään me-time-illan jo vaikka heti huomenna. Mikäli olet kiireisempää sorttia, kuten allekirjoittanut, voit vaikka varata aikaa kalenterista sopivaan väliin. Olemme olleet suhteessa itsemme kanssa koko ikämme, ja se vaatii muiden suhteiden lailla huomiotamme.