No, heti alkuun mainittakoon seikka, joka saa minut tuntevat ihmiset kerta toisensa jälkeen hämmentymään: en osaa virkata.
Neulon ongelmitta vaikka minkä näiköistä palmikkoa, pitsiä ja kiekuraa. Mutta jos joku tulee puhumaan minulle pylväistä ja puolipylväistä, ensimmäinen kysymykseni on, ovatko ne jotain syötävää. Olen pidellyt koukkua kädessäni viimeksi ala-asteen toisella luokalla, kun meidän piti virkata neliskanttinen tilkku ja kyhätä siitä kokoon jonkin sortin ötökkä. Kaikki virkkauksen taitavat ystäväni ovat kuitenkin aina sanoneet, että se on helpompaa kuin neulominen, joten kyllähän se minultakin alkaisi varmasti sujumaan pienen harjoittelun jälkeen. Kaivoin esille harjoituskeräksi kelpaavan Isoveikan jämän ja Knitpron koivupuisen koukun ja aloin seurata kuvallisia ohjeita uuden opukseni perusasioita käsittelevästä osiosta. Kului varttitunti ja huomasin käsissäni irvailevan epämääräisen möykyn, josta ei tiennyt, miten päin sitä pitäisi tarkastella. Kuinka tässä nyt näin kävi? Uusi yritys. Entistä rumempi lopputulos. Tuskastuminen, iso kuppi vihreää teetä, kolme home made korvapuustia ja DROPSin ohjevideot. Minähän aion oppia, piste.
Myönnettäköön, ettei malttini ole aina sieltä parhaasta päästä. Katselin kuitenkin muutaman ohjevideon ja aloin näkemäni perusteella harjoitella suljettua virkkausta. Aloitus. Purku. Aloitus. Purku. Aloitus. Edistys. Moka. Purku. Aloitus. Edistys. Moka. Purku. Aloitus. Siinäpä tämän illan aikaansaannokseni pähkinänkuoressa. Kovin villistä virkkauksesta ei siis voida vielä tässä vaiheessa puhua.
Olen päättänyt kädentaitojen saralla harjoitella tänä vuonna mahdollisimman monta uutta taitoa. Saas nähdä, kuinka paljon osaavampi olen vuoden kuluttua. En halua asettaa mitään aikataulua tai tavoiteltavaa määrää oppimiselleni, sillä silloin tekemisen iloni voi alkaa muuttua suorittamiseksi ja sen myötä närkästymiseksi (kokeiltu ja omalla kohdallani faktaksi leimattu). Täsmennykseksi täytynee todeta, ettei kyseessä ole mikään uuden vuoden lupaukseen viittaava, vaan sain eilisiltana idean taitojeni kehittämisestä.
Tämän vuoden puolella olen jo neulonut ensimmäiset pitsini ja peukalokiilani (ei muuten ole minun juttuni), ehkä vielä jonain päivänä osaan kyhäillä noita kauniita virkkuupalojakin. Listalle mahtuu myös langan kehruuta (ostin jo omakseni Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirjan), kirjoneulevillapaita, uudenlaisia sukan kantapäitä, huovutusta ja mahdollisesti luonnonvärjäystä, koolausta ja muuta mukavaa.
.JPG)
